Kolumni julkaistu Kallio-lehdessä 25.11.2007

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minä en halua mennä keskustaan autolla. En haluaisi, vaikka asuisin jossain Vantaan perukoilla. Haluan, että joukkoliikenne on niin hyvää, että autolla kaupunkiin meno ei tulisi edes mieleen. Siksi haluan panostaa joukkoliikenteen palvelutasoon ja uusiin - isoihinkin - liikennehankkeisiin. Kuten ahkerat lukijat tietävät, suhtaudun suorastaan intohimoisesti metron laajentamiseen.

 

Ymmärrän kuitenkin, että joku haluaa keskustassakin autoilla. Suon heille sen ilon. Jos ruuhkissa seisomista ja parkkipaikan etsintää kestää - siitä vaan! En kannata yksityisautoilun edellytysten heikentämistä, joskaan en autoilun yletetöntä edistämistäkään. Siinä mielessä ylipormestari Jussi Pajusen parin viikon takaiset puheet yllättivät, vaikka keskustan elävöittämistä kannatankin.

 

Oma keinoni ydinkeskustan elävänä pitämiseen on toimiva joukkoliikkenne ja elikeinoelämän kaupanteko edellytysten ylläpito. Siihen tavoitteeseen se toimiva joukkoliikennekin tähtää. Toimivalla tarkoitan tarpeeksi usein kulkevia busseja ja ratikoita, metron laajentamista, modernia kalustoa ja sujuvaa matkantekoa.

 

Toimiva joukkoliikenne ei mielestäni sen sijaan tarkoita ilmaisia matkoja. Tuolle helpon populismin tielle lähti tänä syksynä ensimmäisenä Päivi Lipponen (sd). Ei tarvitse kovin kummoinen ennustaja olla nähdäkseen, että kunnallisvaalien lähestyessä asian kannattia ilmaantunee jonoksi saakka.

 

Totta on, että joukkoliikenteen käytön edistäminen ja yksityisautoilun vähentäminen ovat tehokkaita keinoja torjua ilmastonmuutosta. On kuitenkin vaikea uskoa, että täysin maksuton joukkoliikenne saisi kovin monen yksityisautoilijan luopumaan kokonaan menopelistään. Lipunhinta kun tuskin on suurin este sille, että auto vaihdettaisiin bussiin, metroon tai ratikkaan.

 

Aikuisten 30 päivän kausilippu maksaa Helsingissä ensi vuonna alle 43 euroa. Siis 1,43 euroa/päivä. Samaan hintaan saa muuten noin litran bensaa. Eurooppalaisessa hintavertailussa pärjäämme erinomaisesti. Helsinkiläiset ovat myös sangen tyytyväisiä liikenteeseen. Arvostamme sitä, että liikenteeseen panostetaan. Ja kun maksamme osan lipun hinnasta itse, osaamme myös vaatia rahalle vastinetta ja parempia palveluita.

 

Mitä Lipposen kaunis ajatus sitten maksaisi? Nykyisellään Helsinki kattaa noin puolet julkisen liikenteen kuluista verovaroin. Lipputuloja arvioidaan ensi vuonna kertyvän reilut 110 miljoonaa euroa. 100 miljoonaa euroa on muuten suunnilleen yhden veroprosenttiyksikön tuotto Helsingissä. Käytännössä Lipposen esitys merkitsisi vähintään yhden pronsenttiyksikön korotusta kunnallisveroon. Todennäköisesti vieläkin enemmän.

 

Ilmaista liikenne ei Lipposenkaan mallissa ole. Enemmin pitäisi puhua maksuttomasta julkisesta liikenteestä. Maksuttomankin liikenteen maksaa aina joku. Tässä tapauksessa tavallinen, helsinkiläinen veronmaksaja.

 

Joukkoliikennetavoitteen lisäksi Helsingin keskustan elävöittämiseksi tarvitaan muitakin toimia. Aivan mahtavaa on esimerkiksi se, että talviterasseille annettavien aukiololupien kanssa ei ole kitsailtu. Kaupunkiin kuuluvat myös viheralueet ja kävelykadut. Autoileville asiakkaille kauppojen itsensä kannattaisi tarjota sitä ilmaista parkkiaikaa, vaikka vain pariksi tunniksi. Näinhän esimerkiksi Stockmann sunnuntaisin tekee - ja aina silloin, kun ruokalasku ylittää viiskymppiä. Kaupungin sen sijaan ei tarvitse maksutonta pysäköintiä lisätä.

 

Lisäksi on kaikin keinoin pyrittävä vaikuttamaan kauppojen aukiolon vapauttamiseen. Tässä tavoitteessa tuen ylipormestaria täysin. Silloin voimme puhua aidosti elävästä Helsingistä.