Kunnallisvaalien tiimoilta avasin erillisen blogin Uuden Suomen verkkosivuille, osoite on http://laurarissanen.blogit.uusisuomi.fi/ 

Sieltä löytyy asiaa mm. "ilmaisesta" joukkoliikenteestä, perheverotuksesta ja juhlaviikoista. Tervemenoa siis!

Kallio-lehden kolumni 30.8.2008

Kaupungin päämedia kertoi viime viikolla Helsingissä syntyneen sopan joukkoliikenteen lippujen hinnoista. Otsikointi ja itse juttukin olivat hieman ylimitoitettuja. Jutun mukaan Kokoomus olisi valmis nostamaan lippujen hintoja ensi vuonna ja vasemmisto sekä vihreät laskemaan. Totuus on hieman toisenlainen. Tämän olisi jutun tehnyt toimittajakin saanut helposti selville pelkästään lukemalla joukkoliikennelautakunnan pöytäkirjan. Päätimme nimittäin äänestyksen jälkeen (7-1, 1 tyhjä) hyväksyä tekemäni ehdotuksen siitä, että ensi vuonna kausi- ja arvolippujen hintaa lasketaan. Vastaavasti kuljettajalta ostettavien kertalippujen korotetaan. Lisäksi tariffitukeen ehdotamme 1,7 miljoonan euron lisäystä. Se siis siitä Kokoomuksen tahdosta korottaa lippujen hintoja. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että ensimmäistä kertaa oman jo kahdeksan vuotta kestäneen joukkoliikennelautakuntauran aikana teimme valtuustolle esityksen lippujen hintojen laskemisesta. Ja vielä niin, että suosimme kanta-asiakkaita. Totta on toki se, että kustannuspaineet ovat kovat. Polttoaineen hinta on kallistunut ja työn hinta nousee koko ajan. Siten myös paineet hinnankorotuksille kasvavat. Enkä haluaisi enää koskaan joutua siihen tilanteeseen, missä olin edellisen lautakuntakauden aluksi. Tuolloin jouduimme pakon sanelemina useana vuotena peräkkäin nostamaan lippujen hintoja noin kymmenen prosenttia. Tämä johtui siitä, että lähes koko 90-luvulla lippuihin ei tehty edes pieniä indeksitarkistuksia. Moni on perustellusti kritisoinut sitä, että esityksessämme kuljettajalipun hinta nousee kahteen ja puoleen euroon. Hinta on kova, sitä en kiistä. Siksi vaadimmekin, että YTV vihdoin ryhtyisi toimiin sen suhteen, että kännykkälippu kelpaisi kaikilla bussilinjoilla. Tätähän myös kaupunginvaltuusto on vaatinut. Itse en edelleenkään voi käsittää, miten uudistuksen läpivienti vaikuttaa niin ylivoimaiselta, kun vastaava toteutettiin pikavauhdilla Tukholmassa. Puhumalla kertalipun sijaan kuljettajalipusta ja alentamalla kausi- ja arvolippuja haluamme myös nopeuttaa liikennettä. Etenkin raitiovaunuissa, mutta myös busseissa, matkantekoa hidastaa suunnattomasti lippujen osto kuljettajalta. Kuljettajalipun korkeampi hinta on perusteltu silloin, jos automaateista ja kännykällä on ostettavissa edullisempia lippuja. Arvolippua unohtamatta. Ja muuten olen sitä mieltä, että jokaisella helsinkiläisellä tulisi olla oma matkakortti. *** Ensi vuodelle pienenä plussana on tulossa myös valtion tuki suurten kaupunkien joukkoliikenteelle. Summa tosin on sangen minimaalinen - viisi miljoonaa euroa. Siis alle viisi prosenttia siitä, mitä yksin Helsinki joukkoliikenteeseen satsaa. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. Aikaisemminhan valtion toimesta on tuettu syrjäseutujen joukkoliikennettä. Jos sitä nyt joukkoliikenteeksi voi kutsua, että kylän halki kulkee kerran-kaksi päivässä yksi vuoro. Helsingissä valtion tuki on tarkoitus käyttää poikittaisliikenteen vahvistamiseen sekä turvallisuuden parantamiseen. Molemmat keinoja, joiden kautta voimme aidosti saada uusia käyttäjiä liikenteeseen. Se on todellinen ekoteko.

mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 20.8.08

 Riikka Reina peräsi kirjoituksessaan paluuta perheiden yhteisverotukseen (HS 13. 8.).

Reina ohitti kirjoituksessaan varsin kevyesti perheverotuksen tasa-arvovaikutukset. Käytännössä yhteisverotus suosii yhden tulonsaajan perheitä, joissa pienempipalkkainen hoitaa lapsia kotona. Valitettavan usein tuo pienempipalkkainen on edelleen nainen.

Reinan mukaan ehdotettu malli lisäisi perheiden valinnanvapautta – olisihan sen käyttö vapaaehtoista. Mutta olisiko se sitä kuitenkaan?

Jo nykyisin lapsiperheille on tarjolla eri hoitovaihtoehtoja, ja myös kotihoito on monen valinta. Mutta haluammeko ehdoin tahdoin suosia sitä, että naisten siirtyminen työelämään pitkittyy?

Perheverotus kasvattaisi työn vastaanottamisen kynnystä, erityisesti osa-aikatyön.

Ennemmin pitäisi miettiä keinoja tukea kaikkia lastenhoitomuotoja ja erityisesti sitä, että myös isät kantavat entistä enemmän vastuuta lasten hoidosta.

Perhe- ja hoitovapaiden käyttö on keskittynyt naisille samaan aikaan kun naisen euro on edelleenkin reippaasti miehen euroa pienempi. Tämä ero ei perheverotuksen myötä ainakaan pienenisi.

Nuorten naisten työmarkkina-asemaa vaikeuttaa jo nyt perhevapaiden kustannusten kasautuminen äitien työnantajien harteille.

Perheverotus vaikeuttaisi tilannetta edelleen.

Kolumni Kallio-lehdessä 2.8.2008

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kolmen viikon kesäloma sujui tällä kertaa Yhdysvalloissa. Pitkään suunniteltua ja odotettu loma täytti kaikki toiveet. Säät suosivat, matkaseura oli erinomaista, nähtävää riitti ja vielä heikko dollari kasvatti lomakassaa. Yhdysvalloissa lomailu on tehty sikälikin helpoksi, että kaikki turistinähtävyydet on hyvin organisoituja ja opasteet toimivat. Voin siis suositella.

 

Matkalla näimme hyvin erilaisia osia Yhdysvalloista. Aloitimme leppoisan liberaalista San Franciscosta, missä ilmastonmuutoksen torjunta on vahvasti tätä päivää. Kaupunki on panostanut joukkoliikenteeseen, jonka kattavuutta voi pitää jopa eurooppalaisella mittapuulla hyvänä. Pyörätiet olivat kunnossa ja niillä riitti myös käyttäjiä.

 

San Franciscon julkisissa roskiksissa oli erillinen osio kierrätettäville pulloille ja tölkeille. Kierrättäminen onkin arkipäivää. Tosin jopa niin, että kierrätysjätteiden varkaudet ovat kaupungissa aito ongelma. Kun alumiinista maksetaan noin 3 700 dollaria tonnilta, lasista 210, muovista 180 ja pahvista 130 dollaria tonnilta on jätteestä tullut entistä houkuttelevampi tulonlähde.

 

San Franciscon pohjoispuoleisilla viinialueilla sen sijaan petyin pahasti. Kalifornialaiset viinit olivat ylihinnoiteltuja ja yliarvostettuja. Maistattamisellakin rahastetaan, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Maisemien ja erityisesti punapuumetsien vuoksi sinnekin kannattaa silti matkata.

 

Kaliforniassa ilmastonmuutoksen torjunta näkyi kaikkialla. Hybridiautot ovat vallanneet tiet ja tieto kertoi, että omaansa joutuu odottamaan kuukausia. Joukkoliikenteeseen panostaminen on aloitettu myös Los Angelesissa. Vielä se ei kaupungissa tosin näy. Päärautatieasemalta lähti muutama hassu juna tunnissa ja metrossa oli ruuhka-aikana väljempää kuin Helsingin metrossa kesäsunnuntaisin.

 

Kaliforniassa on myös aloitettu taisto koko Yhdysvaltoja vaivaavaan supersize everything -ilmiöön. Erityisesti ruoan suhteen maassa kaikki on suurta. Jos kerrankin erehtyy tilaamaan esimerkiksi juomaksi jonkun muun koon kuin pienen, jää jopa helteellä osa juomatta. Pikaruokaloissa trendi näkyy siinä, että kaikki ei ole vain suurta, vaan muchoa, extragrandea ja superia.

 

Los Angelesin kaupunki onkin hyväksynyt asetuksen, jonka mukaan kaupungin köyhillä alueilla ei saa vuoteen avata uusia pikaruokaloita. Kiellon tarkoituksena on ohjata losangelesilaisia terveellisempien ruokien pariin ja säästää siten tulevaisuuden sairaanhoitokustannuksissa. Kalifornia on myös ensimmäisenä Yhdysvaltojen osavaltion kieltänyt keinotekoista transrasvojen käytön ravintoloissa. Ruokakaupoissa on tarjolla monenmoista light-tuotetta. Ongelma niissäkin vain valitettavasti edelleen on pakkauskoko. Ei kevytversioon vaihtaminen riitä, jos samaan aikaan annoskoko kasvaa.

 

Jos Kaliforniassa näkyi niitä hybridiautoja, oli Teksasissa tilanne hieman toisenlainen. Autot ovat isoja ja niitä on paljon. Ystävämme asuvat Dallasissa ja he muistelivat saaneensa kummeksuvia katseita, kun joskus kävelivät puolen kilometrin matkan ruokakauppaan. Vaikeaksi hyötyliikunta on tehtykin, sillä jalkakäytävät suorastaan loistivat puutteellaan.

 

Yhden asian amerikkalaiset sen sijaan supersizeavat erinomaisesti. Nimittäin palvelun. Kaikkialla ollaan kohteliaita, palvelu on nopeaa, muttei liian tungettelevaa. Toki osittain taustalla on tippien toive, mutta ei juomarahakulttuurikaan kaikkea selitä.

 

 

 

Kolumni Kallio-lehdessä kesäkuu 2008

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Julkisuuteen putkahtaa aina säännöllisesti erilaisia naamioituja esityksiä siitä, miten korkeakoulutetut saataisiin maksamaan oma koulutuksensa. Viimeisin on SDP:n Kalevi Sorsa -säätiön esitys siitä, että korkeakouluista valmistuneet maksaisivat koulutuksensa takaisin korkeamman veroprosentin kautta. Kyseessä on oikeasti hyvin naamioitu ehdotus lukukausimaksuista.

 

Säätiön ajatuksen juoksu kulkee niin, että korkeakoulutus tuottaa aina automaattisesti korkeat tulot ja muutenkin lisäetuja. Nämä edut perustelevat korkeammat verot. Ehdotettua maisteriveroa maksettaisiin koko työuran ajan. Siis useita kymmeniä vuosia.

 

Aloitteentekijöiltä tuntuu unohtuneen se, että korkeakoulutetut maksavat jo nyt keskimäärin enemmän veroja kuin kouluttamattomat. Suomessa on varsin korkea veroprogressio. Oikeudenmukaisuutta haetaan sillä, että pienistä tuloista maksetaan suhteessa vähemmän veroja kuin suurista. Tätä pidän ihan oikeana, en siis ole mikään tasaveron kannattaja. Tulonsaajia ei kuitenkaan ole koulutustaustan mukaan asettu eriarvoiseen asemaan. Ja miksi pitäisi?

 

En näe mitään tasa-arvoista siinä, että korkeakoulutettu maksaisi korkeampaa veroa samasta palkasta kuin kouluttamaton. Tämä demariajattelu ei ainakaan koulutukseen kannusta. Päin vastoin. Suomessa työnverotus on jo nyt verrattain korkea. Toteutessaan maisterivero johtaisi pahimmillaan koulutettujen joukkopakoon ulkomaille. Tätä en usko sosialidemokraattienkaan haluavan.

 

Suomessa korkea osaaminen on arvossaan ja koulutukseen kannustetaan. Yksi hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakiviä on laadukas ja maksuton koulutus aina esiopetuksesta korkeakouluihin. Koulutusmahdollisuudet eivät siis riipu äidin tai isän kukkaronnyörien tiukkuudesta. Tämä, jos mikä, on mahdollisuuksien tasa-arvoa.

***

 

Joukkoliikennelautakunta sai ennen lomalle lähtöä katsauksen ensi vuoden talousarvion valmisteluun. Lähtökohtahan on ollut, että lippujen hintoja ei ensi vuonna koroteta, ellei kustannustasossa tapahdu jotain olennaista muutosta.

 

No. Nyt näyttää siltä, että muun muassa polttoainekustannusten nousu johtaa siihen, että maltillisia hinnankorotuksia esitetään. Tästä emme ymmärrettävästi lautakunnassa olleet kovin ilahtuneita. Tavoitteenammehan on lipunhintojen laskeminen joukkoliikenteen käytön edistämiseksi. Eikä palveluistakaan haluta tinkiä.

 

Vaadimmekin, että elokuuksi meille tehdään myös esitys siitä, miten säilyttää lippujen hinnat ennallaan. Haluamme siis nähdä vaihtoehdot korotuksille, mistä pitää säästää ja miten paljon. Itse pidän pienempänä pahana marginaalista tariffin korotusta, jos se tarkoittaa parempaa palvelua. Mutta haluan tehdä päätöksen aitojen vaihtoehtojen pohjalta.