Kolumni on julkaistu Kallio-lehdessä 25.10.2007

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Suurin - ja jo lööppeihinkin yltänyt - villitys nettimaailmassa on tällä hetkellä Facebook. Maailmanlaajuisesti käyttäjiä on jo yli 40 miljoonaa. Suomessakin määrä kasvaa. Tuttavallisemmin puhutaan Naamakirjasta tai naamiksesta. Joka tapauksessa kyseessä on eräänlaisesta aikuisten ystäväkirjasta. Omaan profiiliin voi lisätä kuvia, testejä ja erilaista pientä kivaa.

 

Itse eksyin sivustolle kesällä ulkomailla asuvan ystävän houkuttelemana. Ulkomailla asuneena ja kouluakin käyneenä tunnistin heti palvelun hyvät puolet. Yhteydenpito nopeutuu ja helpottuu. Vain vilkaisu ja tiedän, sataako Brysselissä ja kuka ystävistäni on sairaana kotona. Verkostosta on myös löytynyt ilahduttavia tuttavuuksia vuosien takaa. Siis paljon iloa ja vähän vaivaa. Suosittelen.

 

Sähköiseen maailmaan sisälle pääsy on omalta osaltani ollut hieman hidasta. Minusta ei koskaan tullut oikeaa bloggaajaa. Näitä Kallio-lehden kolumneja voi toki lukea osoitteessa lrissanen.vuodatus.net, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen blogi. Mesettäjäksikään en ryhtynyt.

 

Tosin. Ei siitä ole kuin yksitoista vuotta, kun osallistuin hieman hymähdellen "Internetin käyttöä humanisteille" -kurssille. Olin aivan varma, että en kurssin jälkeen koko internetiin enää törmäisi. Toisin kävi. Ja hyvä niin.

 

Suren kuitenkin viestinnän puhdasta sähköistymistä. Asuin kaksikymmentä vuotta sitten perheeni kanssa kaksi vuotta Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Tuolloin yhteydenpito koulukavereihin ja sukulaisiin tapahtui yksinomaan kirjeitse. Säästämäni kirjeet kertovat arvokasta tarinaa kouluvuosistani.

 

Sähköposteja harva kerää talteen. Osoitteet vaihtuvat ja postilaatikot tyhjenevät aika ajoin. Vanhanaikaisten päiväkirjojen pitokin lienee vähentynyt. Kaltaistani historioitsijaa se harmittaa. Internetin ikuisuudestakaan en ole vakuuttunut. Monet hienot muistot ja blogimerkinnät katoavat helposti kyberavaruuteen.

 

 

***

 

Helsinki sai viime viikolla uuden apulaiskaupunginjohtajan, kun äänestimme valtuustossa tehtävään YTV:n johtaja Hannu Penttilän (sd). Kallion seutu sai nyt peräti toisen oman johtajan, sillä Paula Kokkosen lailla myös Penttilä asustaa täällä. Penttilä lupaa nostaa Helsingin kaupunkisuunnittelun vetovoimaa ja tuoda esiin kaupunkilaisten elämään liittyviä piirteitä. Hän pyrkii olemaan ennen kaikkea innostaja.

 

Valinta siis vaikuttaa onnistuneelta. Helsinkiläisten on kaupunkilaisuutta puolustettava. Muun maan puolestapuhujia nimittäin kyllä riittää. Hieman tosin vierastan valintaprosessia. Ilmaan jäi väistämättä se kysymys, kannustettiinko Pekka Korpista demarien taholta eläkkeelle. Näin demarit saivat pidettyä kiinni heille läänitetystä johtopaikasta. Ensi vuoden kunnallisvaalien tulos kun olisi voinut merkitä muuta.