KOLUMNI julkaistu Helsingin Kokoomuksen verkkosivuilla 5.3.2007

 

Unelmat, haaveet, salaiset toiveet. Niitä kaikkia kannattaa meidän poliitikkojen vaalia. Monasti näistä tavoitteista kuitenkin tingitään, kun reaalipoliitikot sisällämme saavat yliotteen ja vetävät jalkoja tukevasti kohti maata. Utopioita ja rohkeutta on hyvä silti viljellä. Ne toimivat etenkin keskustelun herättelijöinä.

 

Viime syksynä useampikin helsinkiläinen valtuutettu ehdotti Laajasalon liikenneyhteyksien ratkaisemiseksi köysiradan rakentamista Katajanokalta Laajasaloon. Esikuvia maailmalla riittää. New Yorkissa köysi vie Manhattanilta ja Queensista niiden väliselle Roosevelt Islandille. Barcelonassa moni turisti muistaa laskeutuneensa Montjuic-vuorelta alas satamaan. Näköalat näillä matkoilla ovat kieltämättä mahtavat.

 

Maailmalla käytössä olevat lukuisat köysiradat eivät kuitenkaan palvele päivittäisiä työmatkalaisia. Enemmänkin kyse on turistikohteista tai sitten yksinkertaisesti niin vaikeista olosuhteista, esimerkiksi vuoristoalueilla, että muita vaihtoehtoja ei löydy.

 

Laajasalon liikenneyhteyksien parantaminen on tapetilla erityisesti nyt kun Kruunuvuoren rannan öljysäiliöt väistyvät ihmisten ja asuntojen tieltä. Suurimman ongelman alueen rakentamisessa muodostavat liikennejärjestelyt, joiden ratkaisemiseen todella tarvitaan luovuutta.

 

Mutta soveltuisiko köysirata sitten Helsinkiin? Meriliikenteen takia kantakaupungin ja Laajasalon välisen köysiradan pitäisi olla noin 60 metrin korkeudessa. Suurimmat jäänmurtajat ovat nimittäin noin 40 metriä ja autolautat yli 50 metriä korkeita. Lisäksi radan asemiksi tarvittaisiin sekä keskusta-alueelle että Laajasaloon kymmeniä metrejä korkeat tornit hisseineen. Jo näiden paikkojen löytyminen olisi haasteellista. Päälle tulevat vielä merimatkalle tarvittavat välitornit.

 

Köysiratailu ei vaihtojen ja tornikorkeuden vuoksi olisi myöskään mikään kovin nopea ratkaisu. Samaan matka-aikaan päästään kaupunkilautoilla. Helsinki on edelläkävijä esteettömän kaupunkiliikenteen tarjoajana. Tätäkään tavoitetta köysirata ei palvele.

 

Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto Laajasalon linkiksi on raitioyhteyden suunnitteleminen. HKL:n tavoitteena on sen toteuttaminen 2010-luvun alussa. Ratikkasiltaa moni meistä vieroksuu kuitenkin maisemallisesti. Kaupunkikuva mereltä päin muuttuisi varsin radikaalisti. Korkea liikennesilta hylättiinkin jo syksyllä kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Nyt selvitetään matalampia ratikkasiltoja. 

 

Myös metron jatkaminen Pasilasta keskustan kautta Laajasaloon on ollut esillä. Metron toteutuminen on kuitenkin sidoksissa Santahaminan tulevaan käyttöön. Jos saari pysyy sotilaskäytössä, ei metron rakentaminen kannata taloudellisesti. Ratikkalinja ei kuitenkaan sulje pois tulevaisuuden mahdollista metroa.

 

Köysirata-utopia kannatti ehdottomasti heittää keskusteluun. Idea puhutti niin päättäjiä kuin mediaa ja samalla olemassa olevien ratkaisumallien vaikeudet tulivat päivänvaloon. Lisää tällaista.