Kolumni ilmestynyt Kallio-lehdessä 21.1.2007

 

Helsingin herruus

 

Maaliskuun eduskuntavaalit näkyvät jo sähköistäneen poliittisen keskustelun. Demarit alittivat edellisviikonloppuna riman pelotteluillaan porvarihallituksesta. Jouni Backmanin väitettä siitä, että hän "tietää" porvaripuolueilla olevan sopimuksen vaalien jälkeisestä yhteistyöstä, en voi käsittää. Kyllä Suomessa nykyään ensin käydään vaalit, katsotaan tulos ja sitten muodostetaan hallitus. Näinhän ei asia ennen ollut, kiitos mm. Sdp:n. Kokoomus jätettiin esimerkiksi vuonna 1979 hallituksen ulkopuolelle vaalivoitosta huolimatta. Taustalla olivat ne kuuluisat "yleiset syyt".

 

Kenties Backman ja muut toverit pelkäävät, että SAK:n vaaliapu ja soppatykit eivät riitä nostamaan demareita ykkösiksi. Kaikki hallituspohjat ovat vielä tässä vaiheessa avoimia. Itse toki kannatan sellaista, jossa Kokoomus on mukana. Sinipuna- tai porvarihallitus käyvät siis kumpikin. Sinipunan uskoisin ymmärtävän paremmin suurten kaupunkien ongelmia, mutta porvarihallitus on lähempänä omaa arvomaailmaani. Suosikkiani en pysty nimeämään.

 

Punamulta ei muuten meille helsinkiläisille ole kovin mairitteleva ollut. Viime vaaleissa pääministeriehdokkaat Lipponen ja Jäätteenmäki kiinnittivät koko valtakunnan vaalihuomion tänne. Pohjalainen Jäätteenmäki ei kauaa edustajana viipynyt ja nyt näkyy jossain viihdeohjelmassa testamentanneen äänensä nurmijärveläiselle pääministerin entiselle vaimolle. Jäätteenmäen vanavedessä 1600 äänellä eduskuntaan noussut lempääläinen radiotoimittaja on onneksi ymmärtänyt lähteä hakemaan kannatusta näissä vaaleissa asuinvaalipiiristään.

 

Helsingin vaaliasetelmat ovat tälläkin kertaa mielenkiintoiset, vaikkei täällä varmasti viime vaalien kaltaista esitystä nähdäkään. "Vapaita paikkoja" on nimittäin tarjolla. Jo kunnallisvaalien tulos kertoi sen, että kannatusmuutoksia tulee. Kokoomus saa takaisin edellisissä vaaleissa menettämämme seitsemännen paikan ja kaupan päälle tulee Helsingin herruus. Voittajiin saattavat lukeutua myös vihreät, jotka ovat onnistuneet ehdokasasettelussaan erinomaisesti. Varmoja häviäjiä ovat keskusta ja perussuomalaiset, demareillekin voi käydä huonosti. Halme jäi yhden kauden ihmeeksi, eikä uusin helsinkiläistynyt kepulainen Mari Kiviniemi innoita kansaa Jäätteenmäen lukemiin. Lipponen taas oikeistodemarina keräsi viimeksi myös perinteisiä kokoomusääniä.

 

Uusia helsinkiläisedustajia on luvassa myös luopujien vuoksi. Puhemies Lipposen ääniä kärkkynee rouva. Mutta muuten stadilaisdemarien lista heijastelee puolueen nykyistä vasemmistosuuntautuneisuutta. Ruotsalaiset osannevat keskittää äänensä Biaudet'n jälkeen Thorsille. Soininvaaran äänestäjille vihreät tarjoavat useampaakin vaihtoehtoa, mikä on oikea taktiikka. Vaikka Ode itse ilmoittikin äänestävänsä Otto Lehtipuuta, en jaksa äänten testamenttaamiseen uskoa. Pikemminkin se kääntyy itseään vastaan.

 

Oma ääneni on muuten vielä vapaana. Helpoimmalla pääsen, jos pitäydyn neljän vuoden takaisessa vaihtoehdossa. Tuolloin olin Sari Sarkomaan vaalipäällikkö ja valintaani olen edelleen tyytyväinen. Mutta toisaalta olisi hauska antaa ääni jollekin, joka sitä kipeämmin tarvitsee. Muita hyviä kokoomusvaihtoehtoja ovat esimerkiksi Helsinki Mission toiminnanjohtaja Olli Valtonen, kaupunginmuseon hallintopäällikkö Anna Kaarina Piepponen, entinen kansanedustaja Hanu Luukkainen ja koomikko Lotta Backlund.