kolumni ilmestynyt Kallio-lehdessä 20.6.2006


Joukkoliikennelautakunta pääsi jälleen tuomarin roolin, kun vastattavaksemme ilmestyi kansalaisaloite siitä, että kaikki erotiikkaan viittaava mainonta pitäisi kieltää liikennevälineissä. Aloitteen kimmokkeena oli taannoisten erotiikkamessujen mainos.

Ulkomainonnan rajat nousevat keskusteluihimme säännöllisen epäsäännöllisesti. Edellisellä kerralla pontimena taisivat olla ruotsalaisen vaatekauppaketjun bikinimallit. Itse pidin kuvia kauniina ja loskasateista Helsinkiä piristävinä. Naisena minun toki olisi pitänyt loukkaantua niiden tarjoamasta naiskuvasta, mutta uskon osaavani muodostaa mielipiteeni niiden loukkaavuudesta ihan itse. Viranomaisen ei tuota päätöstä puolestani tarvitse tehdä.

HKL:n mainossopimuksissa on lausuma, että HKL:n vuokraamilla mainospaikoilla mainokset eivät saa olla lakisääteisten ja hallinnollisten määräysten vastaisia, yleistä paheksuntaa herättäviä tai julkisen liikenteen vastaisia.
 
HKL:n sopimuskäytännössä edellytetään myös, että kaikissa mainosten laatua ja sisältöä koskevissa tulkinnanvaraisissa tapauksissa mainostilan myyjän on pyydettävä ja saatava HKL:n hyväksyminen.

Mainontaa valvotaan muutenkin monen tahon toimesta. Kansainvälisen kauppakamarin Suomen osasto on hyväksynyt Suomessa noudatettavat perussäännöt. Kauppakamarin mainonnan eettinen neuvosto ja sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus antavat lausuntoja hyvän tavan vastaisista mainoksista ja näin omalla toiminnallaan rajaavat ja linjaavat ulkomainontaa ja selkeyttävät ulkomainonnassa noudatettavia käytäntöjä. Kyseisten erotiikkamessujen mainokset eivät ole aiheuttaneet toimenpiteitä.

Mainostaminen julkisissa tiloissa on kieltämättä taitolaji. Ja aivan selvää on se, että suoraa seksiä, väkivaltaa ja pornoa pitää välttää. "Yleistä paheksuntaa herättävä" ei terminä ole koskaan yksiselitteisesti määriteltävissä. Mainosten suhteen olisi toki mahdollisista mennä myös mennä totaaliselle kieltolinjalle. Ongelmaksi jäisi edelleen se, kuka määrittää
kiellon rajat. Miten paljon paljasta pintaa esimerkiksi saa näyttää.

Tosin kieltojen varaan nykyistä yhteiskuntaa tunnutaan muutenkin rakennettavan. Aivan käsittämätön oli esimerkiksi eduskunnan päätös siitä, että ravintolaan rakennettaviin tupakkakoppeihin ei saa viedä mukanaan juomaansa. Edelleenkään en ymmärrä myöskään kauppojen vapaan aukiolon kieltävää logiikkaa. Missä vaiheessa yhteiskunta lakkasi uskomasta ihmisiin?

Suomessa on selkeä tarve keskustelulle vapaan yhteiskunnan tulevaisuudesta, jossa luotetaan kansalaisten omaan kykyyn tehdä itseään ja lähimmäisiään koskevia päätöksiä, jotka eivät loukkaa toisten ihmisten oikeuksia ja vapautta.

***

Haluan toivottaa kaikille Kallio-lehden lukijoille erinomaista ja aurinkoista lomaa. Nauttikaa Helsingin kesästä!