Kolumni ilmestynyt Kallio-lehdessä 19.2.2006


Hallituksen ja erityisesti sen sosiaalidemokraattisen opetusministerin nuiva suhtautuminen peruskoulujen vaihtoehtoihin toi taas mieleen sen, mistä koko peruskoulujärjestelmämme on ideoitu. Nimittäin DDR:n. Yksityiskouluja käsiteltäessä pintaan nousevat usein ideologiset ennakkoluulot. Samalla unohtuvat lasten ja perheiden oikeus valita parhaaksi katsomansa opetus.

Tämänkertainen käsittely koski seitsemää lupahakemusta opetuksen järjestämiseksi yksityiskouluissa. Parissa tapauksessa anottiin kokonaan uusia opetuslupia, mm. pienelle kyläkoululle, mutta valtaosassa oli kyse määräaikaisten jatkolupien uusimisesta tai vakinaistamisesta.

Jostain syystä yhtään vakinaistamispäätöstä ei tehty. Ei vaikka koulut esimerkiksi toimitilojensa parantamiseksi tarvitsisivat nimenomaan signaalia vakaasta tulevaisuudesta. Pätkätyömentaliteetti jatkuu siis näiden koulujen osalta pätkälupien muodossa.

Kuntien järjestämä opetus muodostaa Suomessa perusopetuksen rungon, mitä valtion erityiskoulut ja yksityiset koulut täydentävät. Yksityiskoulut tarjoavat vaihtoehdon opetustarjonnalle useimmiten erityispedagogiikan muodossa. Koko maassa yksityisiä kouluja on alle sata, kun taas pelkästään peruskouluja ja lukioita on yli 4000. Kun yksityisistä kouluista vielä osa, etenkin Helsingissä, on pitkän historian omaavia yksityisiä oppikouluja, joille jäi peruskoulu-uudistuksen yhteydessä mahdollisuus toimia korvaavina kouluina ja yksityisinä lukioina, ei todellakaan voida puhua mistään "yksityiskoulumaniasta".

Suomalaiset yksityiskoulut eivät myöskään ole mitään suuren rahan eliittikouluja. Koulujen talouden pohjana ovat valtiolta ja kunnilta saatava oppilaskohtaiset avustukset. Opetuksen sisältökään ei poikkea. On ehkä myös hyvä muistaa, että Suomessa on voimassa oppivelvollisuus - ei koulupakkoa. Sen mukaan myös yksityiskoulut elävät ja opetusviranomaiset seuraavat niiden antamaa opetusta ja sen tuloksia hyvin tarkkaan. Oppimistuloksissa ja esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa yksityiset koulut sijoittuvat sitä paitsi erittäin hyvin.

Helsingissä asiat ovat opetustarjonnan osalta hyvin. Suuri osa maamme vaihtoehtoista opetusta tarjoavista opinahjoista löytyy täällä. Steinerkouluja, joista vanhin muuten viettää 50-vuotisjuhlavuottaan, on useampia, samoin valittavana on mm. kristillinen koulu, juutalainen koulu, Deutsche Schule ja the English School.

Yksityiskoulutarjonnan maltillisessa kasvattamisessa ja esimerkiksi pienten kyläkoulujen syntymisen sallimisessa on kysymys arvovalinnoista. Sosiaalidemokraattien katsannossa ylhäältä käsin hyväksi katsottu ohittaa yksilölliset tarpeet ja arvostukset. Demareiden arvoihin näyttää kuuluvan myös tarve vastustaa kaikkea yksityiseltä pohjalta lähtevää toimintaa. Sellaista en voi ymmärtää.

Moniarvoisuus on kunnioitusta toisten arvoja ja arvomaailmaa kohtaan. Suomessa toimivat yksityiset koulut ovat erinomainen esimerkki moniarvoisuuden toteutumisesta. Todella toivon, että tulevaisuudenkin perheet kaikkialla Suomessa saavat mahdollisuuden itse valita parhaaksi kokemansa koulutien.