Kolumni ilmestynyt Kallio-lehdessä 8.1.2006


Kävin juuri äänestämässä presidentinvaaleissa. Ennakkoäänestyksen ensimmäisenä päivänä äänestäminen on jo muodostunut minulle tavaksi, olen toiminut näin lähes kaikissa vaaleissa. Ehkä alitajuisesti haluan varmistua siitä, että ääneni kuuluu varmasti. Ennen vaalipäiväähän ehtii tapahtua vaikka mitä!

Mutta vakavasti puhuen. Näissä vaaleissa minua on hämmästyttänyt suuresti äänestäjien suhtautuminen ehdokkaisiin. Lähinnä siis todella kummeksun sitä, että moni äänestää jo vaalien ensimmäisellä kierroksella omaa kakkosehdokastaan. Järkevinä pitämäni ihmiset eivät halua ilmaista omaa kantaansa, koska pitävät vaalin lopputulosta varmana. Ajattelumalli on erityisen epäreilu pienpuolueiden ehdokkaita kohtaan, mutta suurin kärsijä on suomalainen demokratia.

Nykyinen presidentti tähtää vaalissa voittoon jo ensimmäisellä kierroksella. Siinä on tavoitetta kerrakseen. Demokratian ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden puolesta todella toivon, että hän epäonnistuu yrityksessään. On toki helppo tavoitella kuuta taivaalta, kun gallupluvut hellivät. Istuva presidentti lähtee aina vaaliin ennakkosuosikin asemasta, tietenkin. Mutta on hyvä muistaa, että hänen kannatuslukunsa ovat laskeneet tasaisesti vaalien lähestyessä.

Törkein rimanalitus Halosen kampanjassa oli hänen vaalipäällikkönsä kommentti siitä, että tarkan markan naiset säästävät 7 miljoonaa euroa, mikäli vaalien toista kierrosta ei tarvita. Haloo! Saman logiikan mukaan mitään muitakaan vaaleja ei säästösyistä pitäisi järjestää. Aivan järjetön ajatus.

Arvostan suuresti sitä, että Heidi Hautala, Bjarne Kallis, Timo Soini ja Henrik Lax ovat asettaneet itsensä ja ajatuksensa äänestäjien arvioitavaksi. He eivät ole antaneet gallupien masentaa itseään. Silti taitaa olla aika raskasta kuulla kerta toisensa jälkeen viesti siitä, että "kyllä minä muuten sinua äänestäisin, mutta kun ei sillä äänellä ole mitään merkitystä". Jos jokainen suomalainen kuvittelisi, että omalla äänellään ei ole merkitystä, niin koko vaaleja ei tarvita. Näissäkin vaaleissa jokainen ääni lasketaan.

Olen saanut perustella oman ehdokkaani, Sauli Niinistön, paremmuutta etenkin naisille. Itse en näe tasa-arvoa siten, että naisen pitäisi aina äänestää naista. Viime vaaleissa tasa-arvoa käytettiin yksinkertaistavana vedenjakajana ehdokkaiden välillä, mikä oli älyllisesti epärehellistä. Niinistö kannattaa tasa-arvoa niin työelämässä kuin sen ulkopuolella.

Voi perustellusti arvioida, että ay-liike ja vasemmisto eivät ole puheistaan huolimatta tasa-arvon itseoikeutettuja edistäjiä. Tasa-arvo-ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä. Ammattijärjestöt olisivat halutessaan yhä kykeneviä laittamaan yhteiskunnan polvilleen tässä suhteessa, mutta yksinkertaisetkaan samapalkkaisuuskysymykset eivät ole tulleet tyydyttävällä tavalla esille. Hämmästyttää vaan, että vasemmistolainen, ay-taustainen naispresidenttimme ei asiaa ole saanut korjattua.

Sauli Niinistö on mielestäni ainoa todellinen vaihtoehto Tarja Haloselle. Äänestäessä Niinistöä todella tietää myös, minkälaisen presidentin itselleen äänellään saa. Hän selvityttää taustat ennen päätöksentekoa, omaa vahvan arvopohjan sekä aidon halun turvata suomalainen työ ja tulevaisuus. Suomalaiset ansaitsevat presidentin, jota voivat arvostaa ja joka on tosissaan liikkeellä. Siksi Sauli.