Kolumni ilmestynyt Kallio-lehdessä 22.1.2006<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Demokratian voitto

 

Kaupunginvaltuusto keskusteli vuoden ensimmäisessä kokouksessa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Tuon nimihirviön avulla on tarkoitus uudistaa Suomen kuntakenttää vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin. Yksinkertaisesti on tarkoitus pohtia sitä, miten meillä on jatkossakin varaa rahoittaa peruspalvelut kuten koulut, sairaanhoito, lastentarhat ja sosiaalitoimi.

 

Aivan selvää on, että kuntia on Suomessa liikaa. Kun vihdoin myös keskustalaiset ovat alkaneet ymmärtää tämän, niin jotain tuloksiakin sopii jo odottaa. Aiemminhan puolue vastusti kuntaliitoksia pitkälti siksi, että samalla heiltä katoaisi liuta luottamustehtäviä ja kunnanjohtajan paikkoja.

 

Olin itse kuitenkin varsin hämmästynyt siitä suuresta yksimielisyydestä, joka valtuuston kokouksessa vallitsi Suur-Helsingin tarpeellisuudesta. Reilun vuoden takaisissa kunnallisvaaleissa kun ei pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä tuntunut muutamien vihreiden vaikuttajien lisäksi kannattavan kukaan. Oma mielipiteeni oli silloin ja on edelleen, että toistaiseksi suurta yhdistymistarvetta ei ole.

 

Yhteistyötä yli kaupunginrajojen on toki tehtävä nykyistä enemmän. Esimerkiksi lähikoulua valittaessa kuntarajat tuntuvat jäänteiltä menneestä. En kuitenkaan ole tässä kysymyksessä ehdoton. Jos asia tutkitaan perusteellisesti ja omasta mielestäni kaupunkiliitoksen edut ylittävät haitat, saatan minäkin siirtyä Suur-Helsingin kannattajaksi.

 

Nykyisen kokoinen Helsinkikään ei ole vielä kovin vanha. Vuoden 1946 suurliitoksesta kaupunkiin liitettiin mm. Lauttasaari, Huopalahden kunta, Kulosaaren huvilakaupunki ja Haagan kauppala. Tuolloin suurliitosta perusteltiin kaupunkialueen kokonaisvaltaisen kehittämisen tarpeella. Ja näin 60 vuoden perspektiivillä voi sanoa, että liitos oli varsin onnistunut. Eikä esim. lauttasaarelaisten oma identiteetti siitä mihinkään kadonnut.

 

Mikäli yhdistämistiellä päätetään edetä, on se mielestäni niin suuri asia, että myös helsinkiläisten oman äänen on päätöksessä kuultava. Sen vuoksi soisin päätöksen ajoittuvan joidenkin tulevien kunnallisvaalien läheisyyteen. Mikäli asia olisi jo tällä valtuustokaudella päätettävissä, olisi sen valmistelussa unohdettu demokratia täysin. Vuoden 2008 kunnallisvaalit saattavat tulla liian pian, mutta viimeistään vuonna 2012 valittava valtuusto saanee asian päätettäväkseen. Aikaperspektiivi saattaa kuulostaa pitkältä, mutta ei se sitä ole. Kuusi vuotta kuluu yllättävän nopeasti.

 

 

Laura Rissanen

joukkoliikennelautakunnan jäsen, varavaltuutettu (kok)

Sörnäinen

 

p.s. otsikko on peräisin Viron laajalevikkisimmästä päivälehdestä Postimees. Se oli lehden sangen suorasukainen kommentti presidentinvaaliemme ensimmäisen kierroksen lopputuloksesta, joka osoitti suomalaisten halun saada äänensä kuuluviin. Demokratiassa olennaisinta on ihmisen mahdollisuus vapaaseen valintaan. Oma valintani, myös kakkoskierroksella, on Sauli Niinistö.