Kolumni ilmestynyt Kallio-lehdessä 11.12.05<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minne katosivat lapset?

 

Reilu viikko sitten hätkähdin uutista, jonka mukaan Kalliossa asui 1960-luvulla 4 000 lasta ja nyt enää 400. Kalliossa kirkkaasti suurin väestöryhmä on 25–29-vuotiaat.  Samanaikaisesti kerrottiin siitä, että yhä useampi helsinkiläinen asuu yhden hengen taloudessa. Helsingissä on jo yli 140 000 yksin asujaa. Karuja lukuja.

 

Mistä luvut sitten kertovat? Ainakin kaupunkirakenteen muuttumisesta, mutta sitä, miten muutokseen pitäisi suhtautua, ei tarjota valmiita vastauksia. Kaupunginosamme eriytyvät entisestään, enkä ole aivan varma pidänkö kehityksestä. Toki on hyvä, että kaupunginosilla on sielunsa ja sydämensä, mutta viimeaikaiset uutiset Euroopan mellakoista kertovat siitä, mihin liika eriytyminen ja eristäytyminen voi johtaa.

 

Syy yksin asumiselle löytyy useimmiten elämäntilanteesta, ei niinkään elämäntavasta. Harvempi loppujen lopuksi varsinaisesti valitsee yksin elämisen. Meiltä Kalliosta löytyy yksinasujien koko kirjo: vakiintumattomat, eronneet ja lesket. Yhtä asiaa jaksankin aina vuodesta toiseen kuitenkin ihmetellä. Miksei yksikään kauppaketju ole ottanut yksineläjiä kohderyhmäkseen? Lihaleikkeleet ja puolivalmisteet pakataan aina vaan neljän hengen ydinperheitä varten. Ja edelleen kaipaan sitä puolen litran purkkia rasvatonta maitoa.

 

Mutta varsinaisesti nyt siis jäin pohtimaan sitä, minne kaikki lapset katosivat. Onko tosiaan niin, että Kalliosta halutaan heti pois, kun perhe kasvaa. Valtalehdistökin esittelee Kalliota mieluusti kulttuurikaupunginosana ja alueemme baaritarjonta taidetaan tuntea Pohjois-Suomea myöten. Kuitenkin Kalliossa on Helsingin viihtyisin kirjasto, ehdottomasti paras luistinrata ja lyhyt matka niin itään kuin länteen. Ruokakauppavalikoimaakin kelpaa esitellä. Se lyö komeasti laudalta esimerkiksi Katajanokan tarjonnan, mistä lähikauppa on käytännössä siirtynyt Kolmen sepän patsaan seuduille.

 

Toki tiedän, että kalliolaiset asunnot eivät kokonsa puolesta suosi kovin monilapsisia perheitä. Mutta ei kai se mattivanhaslainen ajatus siitä, että vain omakotitaloissa kasvaa onnellisia kansalaisia, voi olla yleisesti suomalaisten tukema. Eihän?

 

Jotenkin itse haaveilen siitä, että Kallio tarjoaisi mahdollisuuden monenlaiseen asumiseen. Tällä hetkellä asetan toiveeni Helsingin asuntopolitiikkaan. Kalasataman alueelle nimittäin rakennetaan ja jo kovin pian. Sinne on saatava myös kaksioita ja kolmioita suurempia kämppiä. Totisesti.

 

Lopuksi joulunodotusvinkki: Tänään sunnuntaina lauletaan Kallion kirkossa kauneimpia joululauluja klo 15 ja klo 18 ja ensi sunnuntaina vuorossa on Kallion kantaattikuoron joulukonsertti klo 18. Jouluaattona suuntaan itse klo 23 järjestettävään Jouluyön musiikkihetkeen, edelleen sinne omaan kirkkoomme. Näistä tilaisuuksista löytyy joulu - niin yksin asuville kuin perheellisille.