Kolumni ilmestynyt Kallio-lehdessä 18.12.2005
Tänä jouluna
ykköslahjatoiveeni on oma aika. Työ Euroopassa, luottamustehtävät Helsingissä
ja erinäiset harrastukset siihen päälle, ovat oikeastaan kaikki, mitä
tarvitsen. En kaipaa yhtään hassun hauskaa härveliä, jonka tarkoitusperän
arvailuun kuluu koko aattoilta. En myöskään tarvitse yhtään
yksittäistä
kynttilänjalkaa (ellei se ole viimevuotisen pari), enkä
muita epämääräisiä sisustusartikkeleja. Siispä aikaa, kiitos.
Omaa
aikaa rauhoittumiseen ei koskaan ole liikaa. Toivonkin, että joulupaketeista
ilmaantuu esimerkiksi lahjakortti siivousfirmaan (miten iloinen asia
kotitalousvähennys onkaan!), lupaus viikonloppuillallisen valmistamisesta tai
vaikka tarjous lähteä kanssani myymään vaatteita kirpputorilla.
Vielä parempaa, jos tuohon viimeisimpään sisältyy myös kaikki tapahtumaan
liittyvät järjestelyt, kuten myyntipaikan varaus ja
vaatekasan seulominen
myyntikuntoon.
Mieluusti otan vastaan myös kaikki paketeista löytyvät
kirjat. Kunhan ne ovat takuuvarmasti hyviä. Joulussahan parasta on syödä
suklaata ja lukea lahjakirja yhdeltä istumalta. Suklaat tuon tällä kertaa
itse Belgiasta. Mutta ne kirjat. Takuuvarmojen Finlandia-ehdokkaiden lisäksi
olisi hauska löytää vähemmän ilmiselviä uutuuksia.
Kirjakauppaostoksilla tarvitaankin aikaa, kärsivällisyyttä
sekä ennakkoluulottomuutta.
Aion sitä paitsi itsekin noudattaa
toiveitani. Turhiin lahjoihin en tänä vuonna sorru. Useampi läheiseni saa
tänä vuonna maan mainion Ylen viimekeväisen tv-sarjan "Tahdon asia". Se on
lupaus 12 tunnista laatuaikaa. Erinäisiä lahjakortteja syntyy myös. Enkä
olisi poliitikko, ellei paketteihin sujahtaisi myös pari kappaletta Sauli
Niinistön "Viiden vuoden yksinäisyyttä".
Hyvä vaihtoehto jollekin,
jolla on jo kaikkea, löytyy Kirkon ulkomaanavun sivuilta (www.kua.fi), joiden
kautta voi lahjoittaa ystävän nimissä vaikkapa vuohen
ugandalaiselle perheelle (15 e) tai koulupuvun tyttölapselle (5e).
Mikä parasta, KUA lähettää lahjakortin kotiin, jonka voi
paketoida joulupakettiin. Luulen, että täältä löytyy se lahja,
jonka lahjoitan tänä vuonna itselleni.
Tässä vaiheessa mietitään
paitsi lahjoja myös jo lupauksia. Uuden vuoden lupauksista tulee ainakin
useimmille minun tuttavapiirissäni ennemminkin taakkoja kuin iloja,
jollaisina ne mieluummin näkisin. Tieteellistä tutkimusta asiasta
tuskin on, mutta veikkaisin, että 90 % uuden vuoden lupauksista on
rikottu
viimeistään helmikuun alussa. Eikö olisi parempi tehdä lupauksia silloin, kun
se itsestä tuntuu parhaalta? Itse lupaan tänä uutena vuotena olla lupaamatta
mitään, mutta lupaan myös antaa itselleni luvata jotain ihan silloin kuin
itse haluan.
Hyvää Joulua ja mitä parhainta vuotta 2006!
sunnuntai, 18. joulukuu 2005
Kommentit