Kolumni Kallio-lehdessä 2.8.2008

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kolmen viikon kesäloma sujui tällä kertaa Yhdysvalloissa. Pitkään suunniteltua ja odotettu loma täytti kaikki toiveet. Säät suosivat, matkaseura oli erinomaista, nähtävää riitti ja vielä heikko dollari kasvatti lomakassaa. Yhdysvalloissa lomailu on tehty sikälikin helpoksi, että kaikki turistinähtävyydet on hyvin organisoituja ja opasteet toimivat. Voin siis suositella.

 

Matkalla näimme hyvin erilaisia osia Yhdysvalloista. Aloitimme leppoisan liberaalista San Franciscosta, missä ilmastonmuutoksen torjunta on vahvasti tätä päivää. Kaupunki on panostanut joukkoliikenteeseen, jonka kattavuutta voi pitää jopa eurooppalaisella mittapuulla hyvänä. Pyörätiet olivat kunnossa ja niillä riitti myös käyttäjiä.

 

San Franciscon julkisissa roskiksissa oli erillinen osio kierrätettäville pulloille ja tölkeille. Kierrättäminen onkin arkipäivää. Tosin jopa niin, että kierrätysjätteiden varkaudet ovat kaupungissa aito ongelma. Kun alumiinista maksetaan noin 3 700 dollaria tonnilta, lasista 210, muovista 180 ja pahvista 130 dollaria tonnilta on jätteestä tullut entistä houkuttelevampi tulonlähde.

 

San Franciscon pohjoispuoleisilla viinialueilla sen sijaan petyin pahasti. Kalifornialaiset viinit olivat ylihinnoiteltuja ja yliarvostettuja. Maistattamisellakin rahastetaan, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Maisemien ja erityisesti punapuumetsien vuoksi sinnekin kannattaa silti matkata.

 

Kaliforniassa ilmastonmuutoksen torjunta näkyi kaikkialla. Hybridiautot ovat vallanneet tiet ja tieto kertoi, että omaansa joutuu odottamaan kuukausia. Joukkoliikenteeseen panostaminen on aloitettu myös Los Angelesissa. Vielä se ei kaupungissa tosin näy. Päärautatieasemalta lähti muutama hassu juna tunnissa ja metrossa oli ruuhka-aikana väljempää kuin Helsingin metrossa kesäsunnuntaisin.

 

Kaliforniassa on myös aloitettu taisto koko Yhdysvaltoja vaivaavaan supersize everything -ilmiöön. Erityisesti ruoan suhteen maassa kaikki on suurta. Jos kerrankin erehtyy tilaamaan esimerkiksi juomaksi jonkun muun koon kuin pienen, jää jopa helteellä osa juomatta. Pikaruokaloissa trendi näkyy siinä, että kaikki ei ole vain suurta, vaan muchoa, extragrandea ja superia.

 

Los Angelesin kaupunki onkin hyväksynyt asetuksen, jonka mukaan kaupungin köyhillä alueilla ei saa vuoteen avata uusia pikaruokaloita. Kiellon tarkoituksena on ohjata losangelesilaisia terveellisempien ruokien pariin ja säästää siten tulevaisuuden sairaanhoitokustannuksissa. Kalifornia on myös ensimmäisenä Yhdysvaltojen osavaltion kieltänyt keinotekoista transrasvojen käytön ravintoloissa. Ruokakaupoissa on tarjolla monenmoista light-tuotetta. Ongelma niissäkin vain valitettavasti edelleen on pakkauskoko. Ei kevytversioon vaihtaminen riitä, jos samaan aikaan annoskoko kasvaa.

 

Jos Kaliforniassa näkyi niitä hybridiautoja, oli Teksasissa tilanne hieman toisenlainen. Autot ovat isoja ja niitä on paljon. Ystävämme asuvat Dallasissa ja he muistelivat saaneensa kummeksuvia katseita, kun joskus kävelivät puolen kilometrin matkan ruokakauppaan. Vaikeaksi hyötyliikunta on tehtykin, sillä jalkakäytävät suorastaan loistivat puutteellaan.

 

Yhden asian amerikkalaiset sen sijaan supersizeavat erinomaisesti. Nimittäin palvelun. Kaikkialla ollaan kohteliaita, palvelu on nopeaa, muttei liian tungettelevaa. Toki osittain taustalla on tippien toive, mutta ei juomarahakulttuurikaan kaikkea selitä.