Kirjoitus Kallio-lehdessä 20.1.2008

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ystäväni lähetti minulle viime tiistaina tekstiviestinä terveiset "Vuosaaresta, Keski-Helsingistä". Ei se Vuosaari ehkä ihan Keski-Helsinkiä edelleenkään ole, mutta Sipoosta länteen kumminkin.

 

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös saattoi loppuun lähes kaksi vuotta kestäneen kiistan Sipoon länsiosien liittämisestä Helsinkiin. Sipoon tapaus on kiistatta erikoinen. Mutta onneksi KHO:ssa ymmärrettiin Helsingin seudun erikoisluonne maan ainoana todellisena metropolina. Liitos todella antaa huiman mahdollisuuden kehittää koko pääkaupunkiseutua.

Kiistassa oli puhtaimmillaan kysymys Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen kehittämisestä. Korkein hallinto-oikeus tunnusti nyt pääkaupunkiseudun kehittämisen tarpeen. Päätöksessä myös todettiin, että Sipoon kunnan harjoittama maapolitiikka ei ole mahdollistanut seudun yhdyskuntarakenteen tasapainoista kehittymistä itään.

 

Ilahduin itse kaupunginjohtaja Pajusen vahvasta sitoutumisesta metron laajentamisesta Itään. Pajusen mukaan Sipoon metroa voitaisiin rakentaa jopa samaan tahtiin Länsi-metron kanssa. Liitettävän alueen joukkoliikenteen suunnittelu onkin aloitettava pikaisesti. Metron lisäksi alueelle sopisi liityntäliikenteeksi raitiovaunut.

 

Liitosalueiden asukkaat äänestävät jo ensi lokakuun kunnallisvaaleissa Helsingissä. Näin uushelsinkiläiset pääsevät vaikuttamaan uuden kotikaupunkinsa asioihin heti. Liitettävän alueen kouluopetuksen järjestäminen aloitetaan Helsingin opetusvirastossa jo vuoden 2008 aikana.

 

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen lupaa, että Helsinki huolehtii liitettävien alueiden nykyisten asukkaiden palveluista hyvin, ja samalla kaupunki ryhtyy pikaisesti toimiin alueen kehittämiseksi. Meillä helsinkiläisillä päättäjillä on nyt näytön paikka. On aivan selvää, että Sipoon kehitystä tarkastellaan jatkossa suurennuslasin kanssa. Lupauksia asunnoista, työpaikoista ja siitä metrosta ei todella ole varaa pettää.

 

 

***

 

Helsingin seurakunnissa valmistaudutaan täyttä häkää hiippakunta- ja kirkolliskokousvaaleihin. Olen itse ehdolla edellisissä.

 

Näissä vaaleissa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt. En siis itse pääse äänestämään itseäni. Oma seurakuntani vaihtui viime kesän muuton yhteydessä. Kallion ja Alppilan seurakunnan raja kulkee nimittäin Hesarissa. Helsingissä ylipäänsä seurakunnat ovat mielestäni liian pieniä. Yhdistymisiä on onneksi tulossa. Alppilakin yhdistynee pian Kallioon. Mukaan olisi mielestäni ollut hyvä saada myös Paavalin seurakunta.

 

Ylipäänsä helsinkiläisillä pitäisi olla oikeus valita, mihin seurakuntaan kuuluvat. Hallinnolliset rajat eivät ainakaan madalla kynnystä aktivoitua omaan seurakunnan toimintaan. Tämän tavoitteen toteutumista aion itse edistää, mikäli hiippakuntavaltuuston ovet aukeavat.