Kunnallisvaalien tiimoilta avasin erillisen blogin Uuden Suomen verkkosivuille, osoite on http://laurarissanen.blogit.uusisuomi.fi/ 

Sieltä löytyy asiaa mm. "ilmaisesta" joukkoliikenteestä, perheverotuksesta ja juhlaviikoista. Tervemenoa siis!

mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 20.8.08

 Riikka Reina peräsi kirjoituksessaan paluuta perheiden yhteisverotukseen (HS 13. 8.).

Reina ohitti kirjoituksessaan varsin kevyesti perheverotuksen tasa-arvovaikutukset. Käytännössä yhteisverotus suosii yhden tulonsaajan perheitä, joissa pienempipalkkainen hoitaa lapsia kotona. Valitettavan usein tuo pienempipalkkainen on edelleen nainen.

Reinan mukaan ehdotettu malli lisäisi perheiden valinnanvapautta – olisihan sen käyttö vapaaehtoista. Mutta olisiko se sitä kuitenkaan?

Jo nykyisin lapsiperheille on tarjolla eri hoitovaihtoehtoja, ja myös kotihoito on monen valinta. Mutta haluammeko ehdoin tahdoin suosia sitä, että naisten siirtyminen työelämään pitkittyy?

Perheverotus kasvattaisi työn vastaanottamisen kynnystä, erityisesti osa-aikatyön.

Ennemmin pitäisi miettiä keinoja tukea kaikkia lastenhoitomuotoja ja erityisesti sitä, että myös isät kantavat entistä enemmän vastuuta lasten hoidosta.

Perhe- ja hoitovapaiden käyttö on keskittynyt naisille samaan aikaan kun naisen euro on edelleenkin reippaasti miehen euroa pienempi. Tämä ero ei perheverotuksen myötä ainakaan pienenisi.

Nuorten naisten työmarkkina-asemaa vaikeuttaa jo nyt perhevapaiden kustannusten kasautuminen äitien työnantajien harteille.

Perheverotus vaikeuttaisi tilannetta edelleen.

Kolumni Kallio-lehdessä 2.8.2008

Kolmen viikon kesäloma sujui tällä kertaa Yhdysvalloissa. Pitkään suunniteltua ja odotettu loma täytti kaikki toiveet. Säät suosivat, matkaseura oli erinomaista, nähtävää riitti ja vielä heikko dollari kasvatti lomakassaa. Yhdysvalloissa lomailu on tehty sikälikin helpoksi, että kaikki turistinähtävyydet on hyvin organisoituja ja opasteet toimivat. Voin siis suositella.

Matkalla näimme hyvin erilaisia osia Yhdysvalloista. Aloitimme leppoisan liberaalista San Franciscosta, missä ilmastonmuutoksen torjunta on vahvasti tätä päivää. Kaupunki on panostanut joukkoliikenteeseen, jonka kattavuutta voi pitää jopa eurooppalaisella mittapuulla hyvänä. Pyörätiet olivat kunnossa ja niillä riitti myös käyttäjiä.

San Franciscon julkisissa roskiksissa oli erillinen osio kierrätettäville pulloille ja tölkeille. Kierrättäminen onkin arkipäivää. Tosin jopa niin, että kierrätysjätteiden varkaudet ovat kaupungissa aito ongelma. Kun alumiinista maksetaan noin 3 700 dollaria tonnilta, lasista 210, muovista 180 ja pahvista 130 dollaria tonnilta on jätteestä tullut entistä houkuttelevampi tulonlähde.

San Franciscon pohjoispuoleisilla viinialueilla sen sijaan petyin pahasti. Kalifornialaiset viinit olivat ylihinnoiteltuja ja yliarvostettuja. Maistattamisellakin rahastetaan, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Maisemien ja erityisesti punapuumetsien vuoksi sinnekin kannattaa silti matkata.

Kaliforniassa ilmastonmuutoksen torjunta näkyi kaikkialla. Hybridiautot ovat vallanneet tiet ja tieto kertoi, että omaansa joutuu odottamaan kuukausia. Joukkoliikenteeseen panostaminen on aloitettu myös Los Angelesissa. Vielä se ei kaupungissa tosin näy. Päärautatieasemalta lähti muutama hassu juna tunnissa ja metrossa oli ruuhka-aikana väljempää kuin Helsingin metrossa kesäsunnuntaisin.

Kaliforniassa on myös aloitettu taisto koko Yhdysvaltoja vaivaavaan supersize everything -ilmiöön. Erityisesti ruoan suhteen maassa kaikki on suurta. Jos kerrankin erehtyy tilaamaan esimerkiksi juomaksi jonkun muun koon kuin pienen, jää jopa helteellä osa juomatta. Pikaruokaloissa trendi näkyy siinä, että kaikki ei ole vain suurta, vaan muchoa, extragrandea ja superia.

Los Angelesin kaupunki onkin hyväksynyt asetuksen, jonka mukaan kaupungin köyhillä alueilla ei saa vuoteen avata uusia pikaruokaloita. Kiellon tarkoituksena on ohjata losangelesilaisia terveellisempien ruokien pariin ja säästää siten tulevaisuuden sairaanhoitokustannuksissa. Kalifornia on myös ensimmäisenä Yhdysvaltojen osavaltion kieltänyt keinotekoista transrasvojen käytön ravintoloissa. Ruokakaupoissa on tarjolla monenmoista light-tuotetta. Ongelma niissäkin vain valitettavasti edelleen on pakkauskoko. Ei kevytversioon vaihtaminen riitä, jos samaan aikaan annoskoko kasvaa.

Jos Kaliforniassa näkyi niitä hybridiautoja, oli Teksasissa tilanne hieman toisenlainen. Autot ovat isoja ja niitä on paljon. Ystävämme asuvat Dallasissa ja he muistelivat saaneensa kummeksuvia katseita, kun joskus kävelivät puolen kilometrin matkan ruokakauppaan. Vaikeaksi hyötyliikunta on tehtykin, sillä jalkakäytävät suorastaan loistivat puutteellaan.

Yhden asian amerikkalaiset sen sijaan supersizeavat erinomaisesti. Nimittäin palvelun. Kaikkialla ollaan kohteliaita, palvelu on nopeaa, muttei liian tungettelevaa. Toki osittain taustalla on tippien toive, mutta ei juomarahakulttuurikaan kaikkea selitä.

Kolumni Kallio-lehdessä kesäkuu 2008

Julkisuuteen putkahtaa aina säännöllisesti erilaisia naamioituja esityksiä siitä, miten korkeakoulutetut saataisiin maksamaan oma koulutuksensa. Viimeisin on SDP:n Kalevi Sorsa -säätiön esitys siitä, että korkeakouluista valmistuneet maksaisivat koulutuksensa takaisin korkeamman veroprosentin kautta. Kyseessä on oikeasti hyvin naamioitu ehdotus lukukausimaksuista.

Säätiön ajatuksen juoksu kulkee niin, että korkeakoulutus tuottaa aina automaattisesti korkeat tulot ja muutenkin lisäetuja. Nämä edut perustelevat korkeammat verot. Ehdotettua maisteriveroa maksettaisiin koko työuran ajan. Siis useita kymmeniä vuosia.

Aloitteentekijöiltä tuntuu unohtuneen se, että korkeakoulutetut maksavat jo nyt keskimäärin enemmän veroja kuin kouluttamattomat. Suomessa on varsin korkea veroprogressio. Oikeudenmukaisuutta haetaan sillä, että pienistä tuloista maksetaan suhteessa vähemmän veroja kuin suurista. Tätä pidän ihan oikeana, en siis ole mikään tasaveron kannattaja. Tulonsaajia ei kuitenkaan ole koulutustaustan mukaan asettu eriarvoiseen asemaan. Ja miksi pitäisi?

En näe mitään tasa-arvoista siinä, että korkeakoulutettu maksaisi korkeampaa veroa samasta palkasta kuin kouluttamaton. Tämä demariajattelu ei ainakaan koulutukseen kannusta. Päin vastoin. Suomessa työnverotus on jo nyt verrattain korkea. Toteutessaan maisterivero johtaisi pahimmillaan koulutettujen joukkopakoon ulkomaille. Tätä en usko sosialidemokraattienkaan haluavan.

Suomessa korkea osaaminen on arvossaan ja koulutukseen kannustetaan. Yksi hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakiviä on laadukas ja maksuton koulutus aina esiopetuksesta korkeakouluihin. Koulutusmahdollisuudet eivät siis riipu äidin tai isän kukkaronnyörien tiukkuudesta. Tämä, jos mikä, on mahdollisuuksien tasa-arvoa.

***

Joukkoliikennelautakunta sai ennen lomalle lähtöä katsauksen ensi vuoden talousarvion valmisteluun. Lähtökohtahan on ollut, että lippujen hintoja ei ensi vuonna koroteta, ellei kustannustasossa tapahdu jotain olennaista muutosta.

No. Nyt näyttää siltä, että muun muassa polttoainekustannusten nousu johtaa siihen, että maltillisia hinnankorotuksia esitetään. Tästä emme ymmärrettävästi lautakunnassa olleet kovin ilahtuneita. Tavoitteenammehan on lipunhintojen laskeminen joukkoliikenteen käytön edistämiseksi. Eikä palveluistakaan haluta tinkiä.

Vaadimmekin, että elokuuksi meille tehdään myös esitys siitä, miten säilyttää lippujen hinnat ennallaan. Haluamme siis nähdä vaihtoehdot korotuksille, mistä pitää säästää ja miten paljon. Itse pidän pienempänä pahana marginaalista tariffin korotusta, jos se tarkoittaa parempaa palvelua. Mutta haluan tehdä päätöksen aitojen vaihtoehtojen pohjalta.

Kolumni Kallio-lehdessä 25.5.2008

Minultakin on kysytty vaalirahoituksesta. Siitä, olenko sitä saanut ja jos, niin miten paljon. Ja mitä mieltä ylipäänsä olen koko asiasta.

Kunnallisvaalien lähestyessä kampanjoinnin kustannukset ovat mietityttäneet ihan ilman tätä julkisuuteen leimahtanut kohua kansanedustajien vaalirahoituksesta.

Itse olen rahoittanut kampanjani omin varoin. Mistä minä, viimeksi alle kolmekymppinen opiskelija, mitään varoja olisin edes pystynyt keräämään? Kunnallisvaalikampanjani maksoi viimeksi noin 3500 euroa. Sillä ei ostanut edes yhtä mainosta kuntamme paikallislehteen Hesariin.

Mihin rahat sitten valuivat? Vajaa puolet meni mainontaan ratikoissa ja metroasemilla. Joukkoliikenteen puolestapuhujana nuo paikat sopivat minulle hyvin. Ison osan söi myös esitteen painatus ja suorapostitus Kallion seudun ensi kertaa äänestäjille. Järjestin myös yhden tilaisuuden yhdessä silloisen työnantajani Jyrki Kataisen kanssa, jota mainostin Metro-lehdessä. Lisäksi minulla oli kaksi pientä mainosta Ylioppilaslehdessä. Pääosa vaalityöstä tehtiin jalkatyönä Helsingin kaduilla ja iltaisin myös ravintoloissa.

Sain toki myös "ilmaista" vaalitukea. Ystäväni taittoi mainokset ja esitteen, toinen auttoi kampanjan visuaalisen ilmeen suunnittelussa, yksi teki nettisivut ja vaalipäällikön tuttava otti valokuvat. Näistä en mitään maksanut, vaikka rahanarvoista hyötyä sain. Tätä tukea en siten vaalirahoitusilmoitukseenkaan kirjannut. Eikä mielestäni pitänytkään.

Ääniä sain 556, mikä riitti kärkipään varavaltuutetuksi Kokoomuksen ryhmään. Vaalikauden aikaisten muutosten seurauksena olen nyt toinen varavaltuutettu. Isossa ryhmässä se on merkinnyt sitä, että valtuustonkokouksissa olen päässyt istumaan koko kauden. Tänäkin vuonna kutsu on tullut joka kokoukseen. Vaikuttamismahdollisuudet ovat siis kunnossa.  

Neljän vuoden aikana olen silti kyllä kiistatta usein miettinyt, olisiko pitänyt panostaa vielä 1500 euroa enemmän ja ostaa se yksi pienen pieni mainos Hesariin. Olisiko se tuonut tarvittavat 100 lisä-ääntä?

Viime eduskuntavaaleissa läpimenneiden helsinkiläiskansanedustajien keskimääräinen vaalibudjetti oli 39 650 euroa. Suurin oli Eero Heinäluoman 84 000 ja pienin Johanna Sumuvuoren 16 000. Tuollaisia summia harva pystyy omin rahoin kustantamaan. En minä ainakaan. Jo suunnittelemani reilun 5 000 euron käyttö tulevissa kunnallisvaaleissa tekee tiukkaa. Toistaiseksi nimittäin ulkopuolisia rahoittajia ei ole ilmoittautunut.

Kautta aikain vaalikampanjoita on tuettu talkoovoimin. Yksi keittää kahveja, toinen luukuttaa esitteitä, kolmas käännyttää baarissa tulitikkuaskin voimin. Joku haluaa tukea hyvää tyyppiä ja omanlaistaan arvomaailmaa antamalla vaalirahaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Ilman näitä tukia eduskuntavaaleihin on varaa vain rikkailla. Tai sitten eduskunta ja kaupunginvaltuusto täyttyvät julkkiksista. Emme taida sellaistakaan kehitystä haluta?

Vaalirahoituksen avoimuus on ehdoton edellytys toimivalle demokratialle. Nykylaki ei selvästikään ole tarpeeksi selkeä. Ainakin se on kovin tulkinnanvarainen. Nämä tulkinnanvaraisuudet on syytä poistaa mahdollisimman nopeasti. Ehdokkailta on vaadittava mahdollisimman suurta avoimuutta. Vaalirahoituksen hankkimista ei kuitenkaan pidä tehdä mahdottomaksi.

Kirjoitus Kallio-lehdessä 11.5.2008

Kampin ratikoiden kanssa kävi sitten vähän niin kuin pelkäsin. Ei uskallettu kunnolla parantaa palvelua. Lopputulos on pannukakku, joskin hieman paremmin kohonnut kuin lautakunnalle alun perin tehty esitys.

Äänestysten jälkeen joukkoliikennelautakunta päätti, että seiska säilyy nykyisellä reitillään ja kolmonen alkaa kiertää Töölöstä Kampin kautta ja edelleen alas rautatieaseman kautta omalle reitilleen Aleksanterinkadulle.

Harmillista on se, että ratikat katoavat nyt kokonaan Arkadiankadulta. Enkä todentotta ole vakuuttunut siitä, että kolmosen reittitunnuksen vaihto kesken matkan toimii. Toisaalta voi se linjaa selkeyttääkin. Jatkossa siis kolmonen on Kalliossa aina 3B, kuljettiin sitten kumpaan suuntaan tahansa.

Itse siis kannatin sitä, että kolmosen hyvä reitti olisi säilytetty nykyisellään ja seiska kiertänyt Töölön kautta Kamppiin. Tämä olisi edellyttänyt nelosen ja kympin liikenteen vahvistamista Mannerheimintien liikenteen sujuvuuden varmistamiseksi. Kysymys oli siis pitkälti rahasta. Siitä, mihin resursseja halutaan ohjata. Kun palvelua parannetaan, se maksaa jotain.

No, ratikkareittejä onneksi voidaan muuttaa. Jos tehty ratkaisu osoittautuu toimimattomaksi, uskon valmiuden nopeisiinkin muutoksiin olevan suuri.

***

Hauskojakin ratikkauutisia on tarjolla. Taideteollisessa korkeakoulussa juhlitaan taas valmistuvia maistereita. Master of Arts -juhlinta näkyy kaupunkikuvassa. Taideratikka kulkee Arabianrannan linjoilla 6 ja 8 ja se toteutetaan nyt kolmatta kertaa. Kyytiin pääsee 25. toukokuuta saakka.

Tällä kertaa festariratikan teemana on optiset illuusiot. Ulko- ja sisäteippausten lisäksi myös penkit on verhoiltu. Ja kehotan matkustamaan ratikalla itse näyttelyyn saakka. Tuoreiden taiteen maistereiden lopputyöt häkellyttävät.

Äitienpäivänä taas tarjolla on ruusuisia ratikoita. Ja vieläpä maksutonta kyytiä! HKL tarjoaa jo perinteiseen tapaan ruusuja kahdessa ratikassa: matalalattiaisella väliosalla varustetussa nivelvaunussa numero 80 sekä Ludvigshafenin raitiovaunussa numero 150. Ruusuvaunut kiertävät reittiä Töölön halli – Eläintarha – Alppila – Urheilutalo – Hakaniemi – Kruununhaka – Kauppatori – Aleksanterinkatu – Runeberginkatu – Töölön halli.

Ruusujen lisäksi vaunuissa on musiikkia. Ensimmäinen lähtee kierrokselle klo 11 ja seuraava klo 11.30. Kyytejä on tarjolla niin kauan kuin ruusuja riittää. Ekstrapysähdys on luvassa Kauppatorilla, missä ruusuja jaetaan myös ohikulkeville äideille. 

Kirjoitus julkaistu Kallio-lehdessä 27.4.2008

Kaupunginvaltuusto keskusteli viime viikolla kuntalaisten tekemistä aloiteista. Näitä käsitellään kerran vuodessa, eikä aloitteita nytkään ollut ruuhkaksi asti kertynyt. Asialla olivat kolmen eri aloitteen laatijat. Pikkukaupungeissa moisten jättäminen on kuulemma yleisempää. Ehkä siellä kunnallinen päätöksenteko muutenkin tuntuu tutummalta. Valtuutetut ovat tunnettuja ja heidän puoleensa on helppo kääntyä.

Meillä Helsingissä harva tunnistaa edes valtuustoryhmien puheenjohtajat. Puhumattakaan rivivaltuutetuista. Muistatko itse, ketä viime kunnallisvaaleissa äänestit?

Kuntalaisaloitteilla ei ehkä koeta olevan mitään vaikutusvaltaa. Mutta kyllä ne tälläkin kertaa keskustelun saivat aikaiseksi. Pidänkin kuntalaisaloitetta erinomaisena keinona kiinnittää päätöksentekijöiden huomio itselle tärkeään asiaan.

Mitä tämänkertaiset kuntalaisaloitteet sitten koskivat?

Roihuvuoresta esitettiin, että eräs peruskorjattava rakennus muutettaisiin vanhusten palveluasunnoiksi. Ehdotusta on perusteltu sillä, että samalla tontilla sijaitsee Roihuvuoren vanhusten keskus, jonka palvelut olisivat käytettävissä myös viereisen talon asukkaille sekä sillä, että Helsingissä on pulaa vanhusten palveluasunnoista. Lisäksi aloitteen tekijät arvioivat, että rakennuksen muuttaminen palveluasuntokäyttöön olisi kaupungille edullinen ratkaisu. Kyseessä siis puhdasta asukkaan ideointia.  

Vastauksessa todetaan muun muassa, että kaupunki on selvittänyt useiden vanhojen asuintalojen muuttamisia nykyiset vaatimukset täyttäviksi vanhusten palveluasunnoiksi.
Selvitysten tuloksena on aina ollut, että rakennuksen muuttaminen vanhusten palveluasunnoiksi ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kyseessäkin olevan talon osalta selvitys on tehty eikä sitä palveluasunnoiksi muuttaa kannata.

Toisessa aloitteessa taas toivottiin Kivinokassa sijaitsevan mökkialueen suojelua lepakoiden takia. Siis lepakoiden. Aloite kirvoitti vilkkaan keskustelun siitä, millaisia asuntoja Helsinkiin pitäisi rakentaa ja minne. Kivinokan maankäytön suunnittelua ollaan parhaillaan aloittamassa ja sikäli tämä kuntalaisaloite oli aivan oikea-aikainen. Ja ainakin sen ansiosta me valtuustossa istuneet tiedämme, että Kivinokassa lepakoita on!

Kolmas aloite oli lähtöisin Lapsiperheiden Etujärjestöltä ja siinä perättiin kotivanhemmille samanlaisia oikeuksia alennuksiin kuntapalveluissa kuin esimerkiksi opiskelijoilla ja työttömillä on.  Käydyssä keskustelussa kuultiin vaatimus perheverotuksen saamisesta Suomeen sekä monenlaisia kantoja siihen, pitääkö lapsia ylipäänsä jäädä kotiin hoitamaan.

Aloitteesta itsestään oli saatu lausunnot lukuisilta eri lautakunnilta eikä uusien alennusryhmien luomista pidetä perusteltuina. Vähävaraisten lapsiperheiden tuki on hyvä järjestää muuten. Kaikki kotonaan lapsia hoitavat eivät nimittäin vähävaraisten joukkoon kuulu. Esimerkiksi me joukkoliikennelautakunnassa totesimme aikanaan, että niin kotivanhempien kuin muidenkin sosiaalisin perustein tukea tarvitsevien taloudellinen tuki tulee hoitaa sosiaalitoimen kautta. Kaupunginhallituksen lausunnossa kuitenkin luvataan, että Helsinki kiinnittää jatkossakin erityistä huomiota palveluiden järjestämiseen lapsiperheille sekä palveluista perittävien maksujen kohtuullisuuteen.

Jos siis johonkin kaupungissa vaivaavaan asiaan haluaa parannusta, on kuntalaisaloite siihen oiva keino. Ja kyllä päättäjiinkin kannattaa olla yhteydessä.

Kirjoitus on julkaistu Kallio-lehdessä

Joukkoliikennelautakunta käsitteli kiirastorstaina tulevien vuosien tariffipolitiikkaa. Julkisuudessa saattoi saada sellaisen kuvan, että olisimme suoraviivaisesti esittäneet kertalippujen hinnan korotusta kolmeen euroon. Eikä muuta.

Näin asia ei ole. Vaatimukset "ilmaisesta" joukkoliikenteestä ovat osittain vaikuttaneet siihen, että liikennelaitoksella on kuluneen talven aikana tehty laskelmia siitä, miten lippujen hintojen subventio kannattaisi kohdistaa, jotta joukkoliikenteen käyttö kasvaisi ja samalla HKL:n lipputulot pysyisivät nykyisellään. Tehdyt arvioinnit ja selvitykset osoittavat selkeästi, että arvo- ja kausilippujen hintaa kannattaa laskea ja kuljettajalta ostettavien kertalippujen hintaa nostaa.

Helsinkihän tukee vuosittain joukkoliikennettä yli 100 miljoonalla eurolla. Tämän ansiosta lippujen hinnat on voitu pitää suhteellisen alhaisina. Ja näin on oltava jatkossakin. Kuten useaan otteeseen olen todennut, en kannata täysin maksutonta liikennettä, mutta kohtuullisella tasolla hinnat on pidettävä.

Otsikot kolmen euron kertalipuista saatiin siis revittyä siitä, että lautakunnan mielestä tulevaisuudessa on järkevää laskea kausi- ja arvolippujen hintoja ja vastaavasti korottaa kuljettajalta ostettavan lipun hintaa. Haluamme suosia joukkoliikenteen kanta-asiakkaita. Samalla tavoitteena on ohjata ihmisiä ostamaan ennakkoon liput. Kuljettajarahastuksen väheneminen kun yksinkertaisesti nopeuttaa pysäkeillä vietettävää aikaa.

Helsingin sisäisistä matkoista tehdään kausilipulla noin 80 %, arvolipuilla noin 10 % ja kertalipuilla noin 10 %. Lautakunnan tahto siis on, että 90 prosentissa matkoista lipun hinta laskee. Kolmen euron kertalippupelottelun sijaan kokousta uutisoivat otsikot olisivat voineet kuulostaa ihan toisilta. "Kausilipun hinta laskee", "Arvolipulla jatkossa edullisemmin" tai "HKL palkitsee kanta-asiakkaita" kävisivät esimerkiksi. Ymmärrän toki sen, että ikävistä uutisista saa mehevämmät otsikot.

Lippu-uudistuksen yksi edellytys on se, että lippuautomaatteja on nykyistä enemmän. Lipun etukäteen ostaminen on tehtävä mahdollisimman helpoksi. Samoin vihdoin on saatava tekstiviestilippu kelpaamaan myös busseissa. Helsingissä asia ei tunnu etenevän, vaikka se lautakunta että valtuusto ovat niin edellyttäneet. Ja se turhauttaa.

Tariffipohdinnan ohella saatoimme iloita siitä, että matkustajatyytyväisyys Helsingissä kasvoi jälleen viime vuonna kaikessa HKL:n tilaamassa liikenteessä. Nyt yleisarvosana oli 8,11, kun se edellisenä vuonna oli 8.10.

Metro on kulkuvälineistä suosituin. Erityisen myönteisenä pidän itse sitä, että bussiliikenne paransi suoritustaan merkittävästi. Tosin aikatauluissa pysymisessä ja kuljettajien neuvonnassa petrattavaa riittää.

Pääkaupunkiseudun liikenteen murheenkryyni sen sijaan on VR:n lähiliikenne, jonka heikko menestys laski kokonaisarvosanaa. VR:n lähiliikenteen arvosanat alenivat huomattavasti.  Eniten laskua oli aikataulussa pysymisessä, matkan sujuvuudessa, turvallisuudessa ja opasteiden toimivuudessa. Tähän todella tarvitaan parannuksia.

Kolumni Kallio-lehdessä 1.3.2008

Kunnallisvaalivuosi on toden teolla alkanut. Siitä todistavat niin demareiden päätös vastustaa keskustatunnelia, jonka rakentamispäätöstä ei sivumennen sanoen ole edes tehty, ja kannattaa ruuhkamaksuja sekä alle 16-vuotiaiden ilmaista joukkoliikennettä. Profiilia korotetaan. Varma merkki vaalien lähestymisestä on sekin, että keskustelu pääkaupunkiseudun kuntien mahdollisesta yhdistämisestä on pyörähtänyt käyntiin.

Helsinkiläisministerit Brax, Kiviniemi ja Vapaavuorihan ehdottivat, että ensi syksyn kunnallisvaalien yhteydessä pitäisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys siitä, pitäisikö tehdä selvitys Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten mahdollisen yhdistämisen hyödyistä ja haitoista. Ei siis edes ehdotettu sitä, että kysyttäisiin kaupunkilaisten mielipidettä varsinaisesta kuntien yhdistämisestä. Ja silti kaupunginjohtajat ennättivät enemmän tai vähemmän aloitteen tyrmäämään. Taitavat pelätä, että menee kaupunki alta.

Itse en lukeudu kaupunkien yhdistämisen suuriin kannattajiin, joksen vastustajiinkaan. Viime vaalien alla vastasin kaikissa vaalikoneissa ja muissa vaalien alla tehdyissä kyselyissä, että en kannata pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymistä. Kannatin silloin ja kannatan edelleen tiivistä kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Tässä yhteistyössä on muuten edetty sangen ripeästi. Joukkoliikenteen tulevista järjestelyistä on päästy sopuun, samoin lukiolaisten aiheuttamien kustannusten korvaamisesta ja päivähoidon joustavista järjestelyistä. Siitä iso kiitos kaupunginjohtajille. Tämä ei kuitenkaan estä minua kannattamasta ajatusta siitä, että kysyisimme kaupunkilaisten mielipidettä asiasta. Kunnallisvaalit ovat tähän hyvä paikka.

***

Omien kunnallisvaalitavoitteiden hahmottelunkin olen aloittanut. Ensi töikseni kaivoin esiin edellisten vaalien lupaukset. Tuolloin lupasin muun muassa toimia sen puolesta, että opiskelijoiden joukkoliikennealennus nousisi Espoon lailla 50 prosenttiin ja että uimahalleista poistettaisiin opiskelija-alennusten aikarajoitukset. Nämä molemmat toteutettiin.

Halusin myös porrastusta kirjastojen aukioloaikoihin. Siis niin, että sen sijaan, että kaikilla on lähes samat aukioloajat, voisi muutama olla auki viikonloppuisin ja vaikka suljettu maanantaisin. Tähän suuntaan on edetty ja entistä useampi kirjasto on auki myös sunnuntaisin. Lisäksi kaipasin juhlaviikkoja kevyemmin organisoituja tapahtumia ympärivuoden. Tämänkin osalta näen toivoa.

Joukkoliikennettä olen lautakunnan jäsenenä päässyt linjaamaan paljon. Iloinen olen siitä, että Jätkäsaaren tulevia ratkaisuja linjasimme ratikkapainotteisesti. Näin on tehtävä myös Kalasataman edistyessä.

Uudet tavoitteet siis vasta hahmottuvat. Niistä siis lisää myöhemmin.

***

Loppuun kiitos. Viime viikolla löysin K-kaupan maitohyllystä kauan kaipaamani: rasvatonta maitoa puolen litran purkissa. Pirkkatuoteperheen isät ovat aivan oikeilla jäljillä. Vielä kun saisi niitä pienempiä liha- ja leipäpakkauksia.